Viimeiset päivät keittiössä

Joni solmimassa makkaroita

Kalanyytit tekovaiheessa, kalan päällä mangosiivu ja korianterin lehti. Lopuksi komeus kääritään kevätkääryletaikinaan jonka nimeä en nyt muista.

Doradoja elikkäs ilmeisesti seabasseja. Ei varmaa tietoa kielimuurin vuoksi.

Perunagratiineja jotai väsäilimme montasataa kappaletta.

Valehtelematta Venäjän paras kokkitiimi :) oikealta vasemmalle: Kirill, Max, Niko, Igor, Thomas

Selkeääkin selkeämpi päivän orderi...

Pariloituja kasviksi ja mascarponepinaatti täytteellä täytettyjä herkkusieniä.

Tillin käyttö on kyllä täällä aivan käsittämätöntä koska sitä näemmä laitetaan myös lasagneen koristeeksi. Myös kanoissa on tilliä päällä.

Hyvää harjoitusta kyllä äyriäisten käsittelyyn mitä ei oikein suomessa pääse tekemään. Tiikeriravuista poistettiin keskiruumiistaa kuoret ja jätettiin pyrstö sekä pää paikoilleen. Keskiruumis halkaistaan ja suoli poistetaan. Rapu jätetään sellaiseksi al'a carte annoksia varten. Joissain annoskuvissa taisikin jotenkin näkyä rapujen asettelua. 

Kuvat voi olla hieman epäselviä koska keittiössä kameranlinssi tahtoo lähmääntyä...

Voitonpäivä 09.05

Viikonloppu meillä alkoikin jo torstaina koska perjantai oli voitonpäivä. Erittäin suuri juhla venäjällä. Torstai-illan vietimme rauhallisissa merkeissä istumalla iltaa muiden asuntolan asukkien kanssa. Perjantai-aamuna oli tarkoitus lähteä katsomaan paraatia parin tyypin kanssa, mutta se kuitenkin jäi. Näemmä venäläiset tuttavamme olivat nauttineet liiaksi alkoholia, itsehän olimme hereillä hyvissä ajoin. Meillä oli kuitenkin toinenkin suunnitelma illemmaksi kun työkaverimme oli pyytänyt meitä liittymään hänen ja vaimonsa seuraan.

Tapasimme heidät keskustassa jonkin jättimäisen kirkon edessä jonka nimi ei jäänyt tosin mieleen. Kävelimme kaupungilla ja vaihdoimme kuulumisia. Nikon eli siis työkaverimme vaimo on ollut opiskelemassa Imatralla joskus ja puhui hyvää englantia. Päätimme mennä vielä syömään ennen kuin voitonpäivän ilotulitus alkaa. Söimme pasta carbonaraa joka jäi kyllä mieleen, mutta huonolla tavalla. Syötyämme siirryimme kadulla vellovaan väkijoukkoon joka liikkui yhteen suuntaan joten sinne mekin lähdimme. Kaikki pakkautuivat risteykseen josta näki hyvin ilotulituksen. Ilotulituksen jälkeen koko järkyttävä määrä ihmisiä lähti kävelemään Nevskiitä pitkin tukkien sen kokonaan liikenteeltä ja mekin lähdimme kulkemaan mukana. Niko vaimoineen joutui lähtemään kotiin aikaisen herätyksen puoleen, mutta me suunnistimme baariin yksille olusille. Baari oli niin tupaten täynnä ja kello sen verran, että metro alkaa sulkeutumaan joten Jonin kanssa päätimme lähteä asuntolalle päin. Tino tosin jäi tapansa mukaan vielä pyörimään kaupungille.

 Juhlahumua

 Lisää juhlahumua

 Polliiseja!!!! Eivät ole muuten pysäyttäneet kertaakaan papereita kysyäkseen.

Lauantaina lähdimme Jonin kanssa pyörimään läheisen metroaseman ympäristöön koska siinäkin vieressä on kauppakeskus, ravintoloita, baareja yms yms. Painelimmekin heti johonkin ravintolaan nälissämme. Itse tilasin alkuruuaksi tiikerirapusalaatin ja pääruuaksi otimme bbq-pitsan. Molemmat ruokalajit olivat jokseenkin pettymyksiä, mutta tumma budweiser oli ihan ok. Lähdimme siitä sitten pyörimään vielä viereiseen kauppakeskukseen, mutta eipä sieltä juuri mitään löytynyt. Molemmilla oli tarvetta hieustenleikkuulle joten etsimme parturin ja saimme tukat leikattua sopuhintaa, itsellä kaljuksi 100ruplaa ja Jonilla normaali miesten hiustenleikkuu 300ruplaa. Jatkoimme matkaamme Kill Fish discount baariin jossa sitten naukkailimme muutamat oluet. Itse maistelin vodkaa energiajuomalla ja samaan hintaan sai tuplat toisin kuin suomessa. Hintaa sille taisi kertyä 260ruplaa eli semmoisen 5-6e joten ei se baarissa juominen täälläkään ilmaista ole. Kaupoissa olut sitten maksaa 30-50ruplaa ja vodka 200-300ruplaa 0,5l pullo jos se nyt edes ketään sattuu kiinnostamaan. Paikalliset sanovat sellaisesta juomasekoituksesta kuin jaguar, että se rikkoo sisuskalut eikä sitä oikein kovin monet täällä siitä syystä juo.

Kuvia vapaa-ajalta

 Puoistoaukeama ja patsas Nevskii prospektin varrella

 Nevskii prospekt katukuvaa

 Neva

 Pietarin Stockman

Katukuvaa

 Metron liukuportaat

Metrolaituri

Kuvia keittiöstä

Ensin hieman näköalaa ylemmältä salitasanteelta, kaukana siintää Iisakin kirkko.

Alemman salin pöytiä.

 Blineistä tehtyjä nyyttejä juliennetäytteellä ja sidottu purjolla kiinni.

 Bors keitto alkutekijöissään.

 Tarkkaa nimeä ei saatu selville, mutta jonkin tyyppisiä perunakroketteja kyseessä. Tahmeasta perunamuussista tehtyjä palloja jotka leivitetään kananmunalla ja korppujauholla.

 Leipomon puolella teimme mielenkiintoisen näköisiä leivonnaisia, pinnassa manteleita ja tuosta ruskeasta ei tietoa koska emme valmistaneet taikinaa itse.

 Paistettua kalaa tattikastikkeella ja jonkintyyppinen perunasose jossa päällä mätiä.

 Simpukoita, tiikerirapuja, mätiä ja kalaa.

 Blininyytti muutamalla tatilla ja juustolla koristeltuna, alla soseutettua tattikastiketta.

 Seljanka. Täällä keitot ovat aivan toista maata kuin meillä suomessa ja niitä tarjotaan joka päivä henkilöstöruokalassa täällä.

 Lampaanpotka riisipedillä ja madeirakastikkeella.

Seinällä näkyy kaikkien al'a carte annosten annoskortit ja niitä on vielä paljon lisääkin kuin mitä kuvassa näkyy.

Keittiöstä

Olemme jokseenkin jo päässeet perehtymään venäläisen keittiön toimintatapoihin ja reseptiikkaankin osittain. Hieman hankalaahan se kuitenkin on koska kaikki tekstit on venäjäksi, mutta seuraamalla ja hieman muistiinpanoja tekemällä pääsee jotenkin perille. Se mikä mielestäni on hienoa niin täällä tehdään alusta alkaen lähes kaikki itse, eikä käytetä juurikaan tehtailta tulevia esivalmisteita. Kaikki juurekset tulevat kokonaisina jotka sitten käsitellään siihen tarkoitukseen olevalla työpisteellä, kanat tulevat kokonaisina ja lihat jauhetaan itse. Yövuoro laittaa aina buljongin tulemaan yöllä suureen kattilaan joka sitten porisee liedellä koko päivän. Lihaliemi on aivan eri maata kuin valmisliemet. Lihasta, kalasta ja kanasta tehtäville esivalmisteillekkin on oma työpisteensä alakerrassa. Olimme myös siellä tekemässä muutamia esivalmisteita kuten kiovan kanaa ja ja erilaisia kotletteja. Pääkeittiössä sitten lounaalle menevät pihvit, kotletit ja muut vastaavat pariloidaan pinnasta ja kypsennetään myöhemmin uunissa loppuun. Olemme huomioineet, että lihat kypsennetään täällä jonkin verran kypsemmiksi kuin suomessa, hieman ehkä ylikypsäksikin, mutta se kaiketi on maan tapa.

Maustamisessa pääsääntöisesti käytetään viiden pippurin sekoitusta eikä mustapippuria kuten monessa muussa maassa. Lehtipersilja, tilli ja timjami on käsittääkseni käytetyimpiä yrttejä täällä ja tuntuu tosiaan, että varsinkin tilliä on joka paikassa. Suolan käyttö on aika hillittyä mielestäni vaikka olisin odottanut asian olevan päinvastoin. Smetana nyt ei mauste käytännössä katsoen ole, mutta sitäkin täällä tykätään varsinkin keittojen kanssa käyttää ja monessa muussakin.

Al'a carteenkin olemme vähän päässeet tutustumaan, mutta ei oikein tarpeeksi koska teemme päivävuoroa ja annoksia menee melko niukasti. Itse pidän suuresti venäläisestä asettelutyylistä joista sitten hieman myöhemmin toivon mukaan saan kuviakin laitettua. Kala ja äyriäiset ovat todella suosittuja täällä sekä tottakai erittäin perinteikäs borskeitto. Borskeitto valmistetaan perinteikkäällä tavalla ja sitäkin haudutellaan useita tunteja. Tarkka reseptiikka saatta jäädä saamatta kielimuurin takia ja osin myös siksi, että kaikki kokit eivät tee sitä prikulleen samalla tavalla. Makumaailma onnistuu siitä huolimatta joka kerta. Suomessa kun lasketaan tarkasti kaikki määrät ettei tehdä liikaa jotain niin täällä taas tehdään mielummin reilusti enemmän kuin juuri tismalleen optimimäärä.

Toivottavasti teksti on edes jokseenkin looginen, väsymyksestä johtuen ei tahdo ajatus luistaa.

Muutama kuva asuntolalta

 Pöntön vieressä oleva roskis on tarkoitettu käytetyille vesssapapereille. Itse kuitenkin röyhkeänä suomalaisena viskon paperit pönttöön.

 Rappukäytävä joka ilmeisesti remontin alla. Yleensä käytämme hissiä koska asumme yhdeksännessä kerroksessa.

 Kuva kerroksemme käytävältä.

Ihan vain tuliaispullo hienostunutta lähdevettä lasipullossa. Taustalla myös jääkaappi jossa ei oikeastaan ole muita ominaisuuksia kuin hyllyt. Pakastelokerokin on lämpimämpi kuin normaali jääkaappi.

I hate mondays

Enkä taida olla ainoa kun katsoo työkavereiden ilmeitä ja työmotivaation tasoa. Väsymys painoi aamusta ja vielä enemmän puudutti kun ei ollut kovin paljoa hommaa joten joutui seisoskelemaan vain ja seuraamaan muita. Keittiössä oli niin vähä hommaa loppupäivästä, että meidät siirrettiin leipomon puolelle. Sugarbabesit kuten Kirill heitä kutsuu laittoivat Jonin tekemään tiramisua ja itse tein ilmeisesti jonkin näköisiä suklaamakeisia tai pikkumuffinseja. En kerennyt näkemään lopputulosta koska päivämme loppui kesken.

Asuntolalla olikin puhtaat, joskin märät vaatteet odottamassa. Piti käydä pyykkiteline ostamassa koska muuten ei oiken saa pyykkejä täällä kuivateltua. Aika kiskurihintaista pyykkien pesettäminen koska maksaa 100ruplaa per muovikassi eli reilu 2e. Tosin jos pyykkikoneenakin toimii vanha mummeli ja pyykkilauta niin sitten hinnan kyllä ymmärtää.

La-su meni rennoissa merkeissä asuntolalla paitsi Tino viiletti kaupungilla ilmeisesti yökerhoissa. Yritän tuossa myöhemmin latella vähän kuviakin kun nyt vaikuttaa kone jumittavan ettei saa laitettua.

Viikko 2

Tällä viikolla meillä oli töitä vain ma-ke ja sitten alkokin vapaat juhlapyhien vuoksi. Töissäkin alkaa luistamaan jo hieman paremmin kun on keittiö tullut jokseenkin tutuksi, vaikkakin vielä on vaikea tehdä oma-aloitteisesti asioita koska päivän työlistasta ei saa selvää koska se on venäjäksi. Pääsemme kuitenkin tekemään kaikkia esivalmisteita ja muutaman annoksen kasaaminenkin meille on jo opetettu. Työtahti on melko verkkainen suomeen verrattuna osittain johtuen myös siitä, ettei kokeilla ole läheskään niin paljon hommia tehtävänä.

Työkaverimme Nikolai lupautui lähtemään näyttämään meille paikkoja joku päivä kun hän on vapaalla. Hän on myös ainoa joka puhuu suht sujuvasti englantia ja ymmärtää. Kävimme myös Andreen opastamana katsomassa Pietarin keskustan kirkkoja, museoita ja muita kohteita. Andree on Jonin tuttuja suomesta. Joni oli myös yhden yön Andreen kanssa kiertoajelulla joka oli kestänyt 6 tuntia. Välillä he menivät laivalla Nevaa pitkin ja välillä bussilla. Me taas olimme Tinon kanssa asuntolalla ja nukuimme univelkoja pois.

Vapaapäivän kunniaksi lähdimme taas kerran Mireliin syömään joka onkin vakioitunut kantapaikaksemme äärimmäisen hyvän ja näyttävän ruuan vuoksi sekä hyvän palvelun. Myös hinnat on kohdillaan sillä voi syödä pari täyttävää annosta ja juoda viel useita huurteisia ja hinnaksi muodostuu poikkeuksetta alle 20e. Meidän porukka tunnetaan jo siinä paikassa olemme olleet juttusilla omistajienkin kanssa jotka ovat kotoisin azerbaijenista. Omistaja osasi jopa suomeakin ''kakka pissa''...

Olimme koko illan taasen asuntolalla ja naukkailimme vielä siinä muutamat lähdevedet ja kävimme hieman kiertelemässä uusien tuttavuuksien toivossa. Tänään perjantaina ei suunnitelmista ole tarkkaa tietoa, mutta luultavasti ihan asuntolalla olemme kun ulkona on noin +5 ja sataa räntää jotenka ei kaupungille huvita lähteä. Ehkäpä huomenissa sitten suuntaamme kaupungillekkin.

 Vartaissa kanansydämiä ja possun kylkeä

Ilmeisesti kadettikoulu keskustassa

Viikonloppu vapaat

Perjantai meni työpäivän jälkee lähinnä kämpillä muutaman oluen kera. Lauantaina sitten lähdimmekin puolilta päivin jonin kanssa Nevskii prospectille eli Pietarin pääkadulle. Ennen keskustaan lähtöä piti käydä paikallisessa pankissa ja apteekissa. Apteekki reissu oli siitä huvittava, että myyjä tulee avaamaan lasia ovea jonka takana tuotteet ja lasiovi kaatuukin suoraan naamaani, selvisin onneksi pienellä vekillä. Onhan se myyntikikka tietysti tuokin et murjotaan asiakas ennen kaupantekoa.

Lähdemme ensin ratikalla metroasemalla josta sitten pääsemmekin jo keskustaan mukavasti. Päätämme otta keskusasemalta taksin joka heittää meidät Nevskiille. Omasta mielestäni ainakin aika suolainen hinta tuo 600ruplaa alle parista kilometristä. Lähdimme kävelemään pitkin Nevskiä joka on täynnä baareja, kauppoja, hienoa arkkitehtuuria yms. Äkkiä spottasimmekin mukavan oloisen ravintelin johon menimme. Palvelua saimme englanniksi ja se oli hyvää. Söimme siinä hyvältä kuulostavat annokset ja kun tilaa annoksen niin yleensä lisuke pitää valita erikseen tai sitä ei tule ollenkaan kuten minulle tuossa kävi. sain vain pekoniin käärityn possupihvin jossa oli sieniä ja juustoa sisällä. Hyväähän se oli, varsinkin muutaman oluen seuralaisena.

Jatkoimme matkaa ja eksyimmekin haahuilemaan Stockmannille joka oli kyllä hintatasoltaan samaa luokkaa kuin suomessa. Mukaan tarttui pienet tietokonekaiuttimet jotka maksoivat vaivaiset 370ruplaa eli alle kympin. Stockan jälkeen menimme vielä toiseen ravinteliin ja tilasimme oluet. Paikka vaikutti tasokkaalta ja innostuinkin sitten vielä tilaamaan sellaista erikoisuutta kun kanansydämiä vartaassa sekä possun kylkeä vartaassa, ihan vain siksi että hinta oli naurettavat 100ruplaa per annos. Ja tulipahan nyt sitten maistettua sitä kanansydäntäkin joka osoittautui oikein maukkaaksi. Muutamat oluet siinä vielä meni jonka jälkee lähdimmekin jo kävelemään metroasemalle päin, josta suuntasimme supermarketin kautta asuntolalle päin. Matkaan tarttui zakuskaa ja joku pieni litrakas norripullo, pitäähän meidän nyt voida tarjota asuntolan asukkaille snapsit kun menemme tutustumaan.

Asuntolalla sitten törmäsimme yleisellä oleskelupaikalla porukkaan hyväntuulisia venäläisiä. Yksi puhuin hyvin englantia ja tulkkasi tarvittaessa. Aiemmin emme olleet ottaneet mitää kontaktia kanssa asukkeihimme, mutta muutamalla norrilla mursimme jään ja pian venäläisetki muuttuivat erittäin toverilliseksi. Vietimme sitten heidän kanssaan lauantai-illan tyypilliseen venäläiseen tapaan keran vodkan ja zakuskan. Ja otimme tottakai kohtuudella, olemmehan täällä edustustehtävissä.

Keli on täällä ollut periaatteessa jatkuvasti aurinkoinen tai ainakin lämmin, noin 15-20 astetta joten mikäs täällä on ollessa.

Kuvassa aito slaavikyykky sen synnyinseuduilta.

Ensimmäiset työpäivät

Ekana päivänä myöhästyimme hieman töistä koska metron ja ratikoitten käyttöä ei opita päivässä. Tosin sekin hieman hidasti kun Tino katosi porukastamme metron hulinassa ja jäimme odottelemaa ja etsiskelemään häntä. Yllätys olikin suuri kun saavuimme työpaikalle niin Tino oli kerennyt jo ennen meitä. Nyt toisena päivänä olimme ehkä jo hieman liiankin ajoissa kun muita vuorolaisia ei näkynyt missään.

Alkupäivä menee seisoskellessa ja katsellessa, mutta pian pääsemme jo hommaan mukaan. Päivän edetessä työkaverimme Muuttuvat entistä toverillisemmiksi ja ottavat meidät porukkaan mukaan. Pääsemme tekemään esivalmisteita siinä missä muutkin. Kielimuurin takia välillä meinaa olla vaikeuksia ymmärtää, mutta muutamat kyllä osaavat välttävästi englantia joka helpottaa melko paljon työskentelyä. pääsimme maistelemaan ihka aitoa venäläistä borskeittoakin joka on buljonkeja myöten tehty alusta asti itse. Lauantaina 26. päivä olisi tulossa samaan keittiöön 4 michelinkokkia tekemään cuisinea, mutta ikävä kyllä me emme päässeet mukaan koska viikonloput on vapaat.

Oli mielenkiintoista huomata, että olemme Ambassadorin keittiössä siellä tekemässä samoja hommia mitä ihan ylimmät kokit tekee, eikä missään perunankuorinnassa yms. Pääkokkihan lähinnä on esimiehenä eikä tee käsittääkseni juurikaan itse sapuskoita vaan tarkkailee laatua. Joka hommaan on tosiaan oma ihmisensä ja esimerkiksi kokki kun tarvitsee parunaa tai vaikkapa sipulia niin alakertaan ilmoitus missä on kuorijat jotka sitten toimittavat tietyn määrän pyydettyä tuotetta kuorittuna. Samoin kaikki kalat yms renssataan eri kerroksessa. Ihmettelimme, että missä on pesukone niin Maxim osoittaa viereistä huonetta jossa vanha mummeli jynssää patoja ja kattiloita. Sama mummeli käy vähän väliä harjaamassa lattialle pudonneita roskia. Kompleksi on melko erilainen kuin meillä suomessa, mutta se kyllä toimii äärimmäisen hyvin.

Alkubriiffaus ja ah, niin ihana lääkärintarkastus!

Heräämme aamutuimaan ja raahaudumme aamupalalle. Menemme tyhjään ruokalaan, tai no melkein tyhjään lukuunottamatta noin kymmenpäistä henkilökuntaa joka istuu kahvilla rupatellen. Annamme lipukkeet jotka maksoivat 150 ruplaa eli noin reilu kolme euroa ja istumme pöytään. Pian meidät tullaan kuitenkiin ohjaamaan sermeillä suojattuun kabiiniin johon meille tarjoillaa pöytään etäisesti kaurapuuroa ja ohravelliä muistuttavaa makeaa puuroa. Pieni pöpö on kai pyrkinyt masuun yöllä kun ruokahalu täysin kateissa ja väkisin joutuu syömään. Onneksi oli myös jogurttia joka on helposti syötävää ja menee nopeasti alas. Viimeistelemme aamiaisen ja siirrymme valmistautumaan keskustaan lähtöön.

Hyppäämme asuntolan läheltä ratikkaan joka vie meidät metroasemalle. Ja tähän väliin siis mainittakoon, että meillä on mukana vaihdossa myös savonlinnasta nuori nainen nimeltään alexandra joka on siis Venäjältä kotoisin ja auttanut jo tähän mennessä meitä monessa asiassa venäjän ja suomen osaamisensa kannalta. Hyppäämme metroon joka vie meidät keskustaan. Kuulostaa ehkä helpommalta kuin mitä kuulostaa, sillä kieltäosaamattoman ja suurkaupunginhälyyn tottumattoman näkökulmasta se ei sitä todellakaan ole. Pääsemme kuitenkin keskustaan ja Ambassadoriin suht koht ongelmitta.

Pikaista alkubriiffausta jonka jälkeen meidät nakataan taas autokyytiin joka vie meidät lääkärintarkastukseen. Lääkärikeskus on melko tasokas siihen nähden mitä odotin, vaikkakin aulassa on melko paljon porukkaa. Alkuselvitysten ja nimellisen korvauksen jälkeen pääsemme ensimmäiselle hoitajalle. Aloin kauhulla odottamaan mitä on luvassa koska Joni tuli suht vaivaantuneena ulos ja naureskeli vain, että kohta näet mitä tapahtuu kun itse yritin kysellä mitä siellä tehdään. Vuoroni tuli viimein ja todellakin järkytyin heidän toimintatavoistaan, mutta se jääköön salaisuudeksi mitä siellä tapahtui. Sen verran kuitenkin, että ei ikinä suomen lääkäreissä...

Matka Pietariin alkaa

Matka Pietariin junalla on alkanut ja matkakumppaneina ovat Tino ja Joni jotka myöskin ottavat osaa blogiin ja kertovat omia kokemuksiaan. Siirtymävaihe menee mukavasti Pietariin maisemia katsellessa, vaikkakin asutus on jokseenkin erilaista kuin meillä kotosuomessa. Perille päästyämme meitä odottaa kyyti juna-asemalla josta menemme asuntolalle. Myöskin venäjän liikennekäyttäytyminen voi kokemattomassa herättää pelonsekaisia tunteita, mutta paikalliset osaavat asiansa, melkein aina. Asuntola on itseasiassa siistimpi kuin mitä itse odotin, vaikkakin meille luvattu jääkaappi puuttuu. Majoittaudumme asuntolaan ja selvitämme käytännön asiat.

Kun majoitus on hoidettu niin siirrymme ruokailemaan kävelymatkan päässä olevaan suht siistiin ravinteliin, josta ei kuitenkaan ottanut juuri selvää onko se perivenäläinen vai mitä linjaa ravintola pitää yllä koska listalta löytyi myös sushia saslikin ja turkkilaisen kanan lisäksi. Ruoka ja azerbaijilainen viini oli kuitenkin hyvää. Ilta meni leppoisissa merkeissä muutamat olut nauttien ja maisemia ihaillen, tai no maisemia ja maisemia koska kaupunginosa ei taida olla sieltä kaikkein rikkaimmasta päästä. Ohessa myös kuva huoneemme ikkunasta otettuna.

Hieman itsestäni ja vaihtoon lähdöstä Pietariin

Olen 23-vuotias mies lähdössä vaihtoon Pietariin. Aloitin opinnot 2013 syyskuussa ravintola-alalla aikuispuolella ja tarkoituksena olisi valmistua ravintola-kokiksi. Jokseenkin erilainen ala kuin LVI-ala jolla aiemmin toimin muutaman vuoden ajan. Olin jo oikeastaan yläasteelta lähtien suunnitellut ravintola-alalle itseni, mutta päädyinkin siitä huolimatta LVI-alalle ihan vain useamman vuoden jälkeen todetakseni ettei se ole minun alaani.

Pietariin vaihtoon lähtö oli oikeastaan melkolailla niitä paljon puhuttuja hep-ideoita. Pietariin ei oikein ollut halukkaita lähtijöitä joten kaikilta luokilta kyseltiin sitten erikseen halukkaita lähtijöitä ja siitä se idea sitten lähti. Muutenkin kun tälläinen tilaisuus tulee eteen niin eihän sitä voi missata. Varsinkaan kun en ole juurikaan ulkomailla matkustanut jos nyt ei Tallinnan ja Tukholman laivoja lasketa.

Menen vaihtoon siis 22.04.-14 pietarin keskustassa sijaitsevaan kansainväliseen Ambassador hotelliin ( http://www.ambassador-hotel.ru/fi/ ) kuukaudeksi. Toimin ravintolan keittiössä ja todennäköisesti tulen tekemään lähinnä esivalmisteita, tiskaamaan, siivoilemaan yms mikä kuuluu työnkuvaan. Annoksia tuskin siellä pääsee nostamaan koska erittäin tasokas ravintola ja tarkka hierarkia venäläisessä keittiössä. Mielenkiinnolla odotan päästä tutustumaan venäläiseen ravintola-alan kulttuuriin ja toimintatapoihin. Sen verran kuitenkin tiedossa, että henkilöstöä yleensä keittiössä enemmän kuin suomalaisessa vastaavassa ja hierarkia tosiaan erilainen kuin täällä meillä.

Kuvia alkaa tulemaan sitten kun saan kameran liitettyä tähän ikivanhaan koneeseen. Nautinnollisia lukuhetkiä!