Keittiöstä

Olemme jokseenkin jo päässeet perehtymään venäläisen keittiön toimintatapoihin ja reseptiikkaankin osittain. Hieman hankalaahan se kuitenkin on koska kaikki tekstit on venäjäksi, mutta seuraamalla ja hieman muistiinpanoja tekemällä pääsee jotenkin perille. Se mikä mielestäni on hienoa niin täällä tehdään alusta alkaen lähes kaikki itse, eikä käytetä juurikaan tehtailta tulevia esivalmisteita. Kaikki juurekset tulevat kokonaisina jotka sitten käsitellään siihen tarkoitukseen olevalla työpisteellä, kanat tulevat kokonaisina ja lihat jauhetaan itse. Yövuoro laittaa aina buljongin tulemaan yöllä suureen kattilaan joka sitten porisee liedellä koko päivän. Lihaliemi on aivan eri maata kuin valmisliemet. Lihasta, kalasta ja kanasta tehtäville esivalmisteillekkin on oma työpisteensä alakerrassa. Olimme myös siellä tekemässä muutamia esivalmisteita kuten kiovan kanaa ja ja erilaisia kotletteja. Pääkeittiössä sitten lounaalle menevät pihvit, kotletit ja muut vastaavat pariloidaan pinnasta ja kypsennetään myöhemmin uunissa loppuun. Olemme huomioineet, että lihat kypsennetään täällä jonkin verran kypsemmiksi kuin suomessa, hieman ehkä ylikypsäksikin, mutta se kaiketi on maan tapa.

Maustamisessa pääsääntöisesti käytetään viiden pippurin sekoitusta eikä mustapippuria kuten monessa muussa maassa. Lehtipersilja, tilli ja timjami on käsittääkseni käytetyimpiä yrttejä täällä ja tuntuu tosiaan, että varsinkin tilliä on joka paikassa. Suolan käyttö on aika hillittyä mielestäni vaikka olisin odottanut asian olevan päinvastoin. Smetana nyt ei mauste käytännössä katsoen ole, mutta sitäkin täällä tykätään varsinkin keittojen kanssa käyttää ja monessa muussakin.

Al'a carteenkin olemme vähän päässeet tutustumaan, mutta ei oikein tarpeeksi koska teemme päivävuoroa ja annoksia menee melko niukasti. Itse pidän suuresti venäläisestä asettelutyylistä joista sitten hieman myöhemmin toivon mukaan saan kuviakin laitettua. Kala ja äyriäiset ovat todella suosittuja täällä sekä tottakai erittäin perinteikäs borskeitto. Borskeitto valmistetaan perinteikkäällä tavalla ja sitäkin haudutellaan useita tunteja. Tarkka reseptiikka saatta jäädä saamatta kielimuurin takia ja osin myös siksi, että kaikki kokit eivät tee sitä prikulleen samalla tavalla. Makumaailma onnistuu siitä huolimatta joka kerta. Suomessa kun lasketaan tarkasti kaikki määrät ettei tehdä liikaa jotain niin täällä taas tehdään mielummin reilusti enemmän kuin juuri tismalleen optimimäärä.

Toivottavasti teksti on edes jokseenkin looginen, väsymyksestä johtuen ei tahdo ajatus luistaa.