Viikonloppu vapaat

Perjantai meni työpäivän jälkee lähinnä kämpillä muutaman oluen kera. Lauantaina sitten lähdimmekin puolilta päivin jonin kanssa Nevskii prospectille eli Pietarin pääkadulle. Ennen keskustaan lähtöä piti käydä paikallisessa pankissa ja apteekissa. Apteekki reissu oli siitä huvittava, että myyjä tulee avaamaan lasia ovea jonka takana tuotteet ja lasiovi kaatuukin suoraan naamaani, selvisin onneksi pienellä vekillä. Onhan se myyntikikka tietysti tuokin et murjotaan asiakas ennen kaupantekoa.

Lähdemme ensin ratikalla metroasemalla josta sitten pääsemmekin jo keskustaan mukavasti. Päätämme otta keskusasemalta taksin joka heittää meidät Nevskiille. Omasta mielestäni ainakin aika suolainen hinta tuo 600ruplaa alle parista kilometristä. Lähdimme kävelemään pitkin Nevskiä joka on täynnä baareja, kauppoja, hienoa arkkitehtuuria yms. Äkkiä spottasimmekin mukavan oloisen ravintelin johon menimme. Palvelua saimme englanniksi ja se oli hyvää. Söimme siinä hyvältä kuulostavat annokset ja kun tilaa annoksen niin yleensä lisuke pitää valita erikseen tai sitä ei tule ollenkaan kuten minulle tuossa kävi. sain vain pekoniin käärityn possupihvin jossa oli sieniä ja juustoa sisällä. Hyväähän se oli, varsinkin muutaman oluen seuralaisena.

Jatkoimme matkaa ja eksyimmekin haahuilemaan Stockmannille joka oli kyllä hintatasoltaan samaa luokkaa kuin suomessa. Mukaan tarttui pienet tietokonekaiuttimet jotka maksoivat vaivaiset 370ruplaa eli alle kympin. Stockan jälkeen menimme vielä toiseen ravinteliin ja tilasimme oluet. Paikka vaikutti tasokkaalta ja innostuinkin sitten vielä tilaamaan sellaista erikoisuutta kun kanansydämiä vartaassa sekä possun kylkeä vartaassa, ihan vain siksi että hinta oli naurettavat 100ruplaa per annos. Ja tulipahan nyt sitten maistettua sitä kanansydäntäkin joka osoittautui oikein maukkaaksi. Muutamat oluet siinä vielä meni jonka jälkee lähdimmekin jo kävelemään metroasemalle päin, josta suuntasimme supermarketin kautta asuntolalle päin. Matkaan tarttui zakuskaa ja joku pieni litrakas norripullo, pitäähän meidän nyt voida tarjota asuntolan asukkaille snapsit kun menemme tutustumaan.

Asuntolalla sitten törmäsimme yleisellä oleskelupaikalla porukkaan hyväntuulisia venäläisiä. Yksi puhuin hyvin englantia ja tulkkasi tarvittaessa. Aiemmin emme olleet ottaneet mitää kontaktia kanssa asukkeihimme, mutta muutamalla norrilla mursimme jään ja pian venäläisetki muuttuivat erittäin toverilliseksi. Vietimme sitten heidän kanssaan lauantai-illan tyypilliseen venäläiseen tapaan keran vodkan ja zakuskan. Ja otimme tottakai kohtuudella, olemmehan täällä edustustehtävissä.

Keli on täällä ollut periaatteessa jatkuvasti aurinkoinen tai ainakin lämmin, noin 15-20 astetta joten mikäs täällä on ollessa.

Kuvassa aito slaavikyykky sen synnyinseuduilta.

Ensimmäiset työpäivät

Ekana päivänä myöhästyimme hieman töistä koska metron ja ratikoitten käyttöä ei opita päivässä. Tosin sekin hieman hidasti kun Tino katosi porukastamme metron hulinassa ja jäimme odottelemaa ja etsiskelemään häntä. Yllätys olikin suuri kun saavuimme työpaikalle niin Tino oli kerennyt jo ennen meitä. Nyt toisena päivänä olimme ehkä jo hieman liiankin ajoissa kun muita vuorolaisia ei näkynyt missään.

Alkupäivä menee seisoskellessa ja katsellessa, mutta pian pääsemme jo hommaan mukaan. Päivän edetessä työkaverimme Muuttuvat entistä toverillisemmiksi ja ottavat meidät porukkaan mukaan. Pääsemme tekemään esivalmisteita siinä missä muutkin. Kielimuurin takia välillä meinaa olla vaikeuksia ymmärtää, mutta muutamat kyllä osaavat välttävästi englantia joka helpottaa melko paljon työskentelyä. pääsimme maistelemaan ihka aitoa venäläistä borskeittoakin joka on buljonkeja myöten tehty alusta asti itse. Lauantaina 26. päivä olisi tulossa samaan keittiöön 4 michelinkokkia tekemään cuisinea, mutta ikävä kyllä me emme päässeet mukaan koska viikonloput on vapaat.

Oli mielenkiintoista huomata, että olemme Ambassadorin keittiössä siellä tekemässä samoja hommia mitä ihan ylimmät kokit tekee, eikä missään perunankuorinnassa yms. Pääkokkihan lähinnä on esimiehenä eikä tee käsittääkseni juurikaan itse sapuskoita vaan tarkkailee laatua. Joka hommaan on tosiaan oma ihmisensä ja esimerkiksi kokki kun tarvitsee parunaa tai vaikkapa sipulia niin alakertaan ilmoitus missä on kuorijat jotka sitten toimittavat tietyn määrän pyydettyä tuotetta kuorittuna. Samoin kaikki kalat yms renssataan eri kerroksessa. Ihmettelimme, että missä on pesukone niin Maxim osoittaa viereistä huonetta jossa vanha mummeli jynssää patoja ja kattiloita. Sama mummeli käy vähän väliä harjaamassa lattialle pudonneita roskia. Kompleksi on melko erilainen kuin meillä suomessa, mutta se kyllä toimii äärimmäisen hyvin.

Alkubriiffaus ja ah, niin ihana lääkärintarkastus!

Heräämme aamutuimaan ja raahaudumme aamupalalle. Menemme tyhjään ruokalaan, tai no melkein tyhjään lukuunottamatta noin kymmenpäistä henkilökuntaa joka istuu kahvilla rupatellen. Annamme lipukkeet jotka maksoivat 150 ruplaa eli noin reilu kolme euroa ja istumme pöytään. Pian meidät tullaan kuitenkiin ohjaamaan sermeillä suojattuun kabiiniin johon meille tarjoillaa pöytään etäisesti kaurapuuroa ja ohravelliä muistuttavaa makeaa puuroa. Pieni pöpö on kai pyrkinyt masuun yöllä kun ruokahalu täysin kateissa ja väkisin joutuu syömään. Onneksi oli myös jogurttia joka on helposti syötävää ja menee nopeasti alas. Viimeistelemme aamiaisen ja siirrymme valmistautumaan keskustaan lähtöön.

Hyppäämme asuntolan läheltä ratikkaan joka vie meidät metroasemalle. Ja tähän väliin siis mainittakoon, että meillä on mukana vaihdossa myös savonlinnasta nuori nainen nimeltään alexandra joka on siis Venäjältä kotoisin ja auttanut jo tähän mennessä meitä monessa asiassa venäjän ja suomen osaamisensa kannalta. Hyppäämme metroon joka vie meidät keskustaan. Kuulostaa ehkä helpommalta kuin mitä kuulostaa, sillä kieltäosaamattoman ja suurkaupunginhälyyn tottumattoman näkökulmasta se ei sitä todellakaan ole. Pääsemme kuitenkin keskustaan ja Ambassadoriin suht koht ongelmitta.

Pikaista alkubriiffausta jonka jälkeen meidät nakataan taas autokyytiin joka vie meidät lääkärintarkastukseen. Lääkärikeskus on melko tasokas siihen nähden mitä odotin, vaikkakin aulassa on melko paljon porukkaa. Alkuselvitysten ja nimellisen korvauksen jälkeen pääsemme ensimmäiselle hoitajalle. Aloin kauhulla odottamaan mitä on luvassa koska Joni tuli suht vaivaantuneena ulos ja naureskeli vain, että kohta näet mitä tapahtuu kun itse yritin kysellä mitä siellä tehdään. Vuoroni tuli viimein ja todellakin järkytyin heidän toimintatavoistaan, mutta se jääköön salaisuudeksi mitä siellä tapahtui. Sen verran kuitenkin, että ei ikinä suomen lääkäreissä...

Matka Pietariin alkaa

Matka Pietariin junalla on alkanut ja matkakumppaneina ovat Tino ja Joni jotka myöskin ottavat osaa blogiin ja kertovat omia kokemuksiaan. Siirtymävaihe menee mukavasti Pietariin maisemia katsellessa, vaikkakin asutus on jokseenkin erilaista kuin meillä kotosuomessa. Perille päästyämme meitä odottaa kyyti juna-asemalla josta menemme asuntolalle. Myöskin venäjän liikennekäyttäytyminen voi kokemattomassa herättää pelonsekaisia tunteita, mutta paikalliset osaavat asiansa, melkein aina. Asuntola on itseasiassa siistimpi kuin mitä itse odotin, vaikkakin meille luvattu jääkaappi puuttuu. Majoittaudumme asuntolaan ja selvitämme käytännön asiat.

Kun majoitus on hoidettu niin siirrymme ruokailemaan kävelymatkan päässä olevaan suht siistiin ravinteliin, josta ei kuitenkaan ottanut juuri selvää onko se perivenäläinen vai mitä linjaa ravintola pitää yllä koska listalta löytyi myös sushia saslikin ja turkkilaisen kanan lisäksi. Ruoka ja azerbaijilainen viini oli kuitenkin hyvää. Ilta meni leppoisissa merkeissä muutamat olut nauttien ja maisemia ihaillen, tai no maisemia ja maisemia koska kaupunginosa ei taida olla sieltä kaikkein rikkaimmasta päästä. Ohessa myös kuva huoneemme ikkunasta otettuna.

Hieman itsestäni ja vaihtoon lähdöstä Pietariin

Olen 23-vuotias mies lähdössä vaihtoon Pietariin. Aloitin opinnot 2013 syyskuussa ravintola-alalla aikuispuolella ja tarkoituksena olisi valmistua ravintola-kokiksi. Jokseenkin erilainen ala kuin LVI-ala jolla aiemmin toimin muutaman vuoden ajan. Olin jo oikeastaan yläasteelta lähtien suunnitellut ravintola-alalle itseni, mutta päädyinkin siitä huolimatta LVI-alalle ihan vain useamman vuoden jälkeen todetakseni ettei se ole minun alaani.

Pietariin vaihtoon lähtö oli oikeastaan melkolailla niitä paljon puhuttuja hep-ideoita. Pietariin ei oikein ollut halukkaita lähtijöitä joten kaikilta luokilta kyseltiin sitten erikseen halukkaita lähtijöitä ja siitä se idea sitten lähti. Muutenkin kun tälläinen tilaisuus tulee eteen niin eihän sitä voi missata. Varsinkaan kun en ole juurikaan ulkomailla matkustanut jos nyt ei Tallinnan ja Tukholman laivoja lasketa.

Menen vaihtoon siis 22.04.-14 pietarin keskustassa sijaitsevaan kansainväliseen Ambassador hotelliin ( http://www.ambassador-hotel.ru/fi/ ) kuukaudeksi. Toimin ravintolan keittiössä ja todennäköisesti tulen tekemään lähinnä esivalmisteita, tiskaamaan, siivoilemaan yms mikä kuuluu työnkuvaan. Annoksia tuskin siellä pääsee nostamaan koska erittäin tasokas ravintola ja tarkka hierarkia venäläisessä keittiössä. Mielenkiinnolla odotan päästä tutustumaan venäläiseen ravintola-alan kulttuuriin ja toimintatapoihin. Sen verran kuitenkin tiedossa, että henkilöstöä yleensä keittiössä enemmän kuin suomalaisessa vastaavassa ja hierarkia tosiaan erilainen kuin täällä meillä.

Kuvia alkaa tulemaan sitten kun saan kameran liitettyä tähän ikivanhaan koneeseen. Nautinnollisia lukuhetkiä!