Viikonloppu vapaat

Perjantai meni työpäivän jälkee lähinnä kämpillä muutaman oluen kera. Lauantaina sitten lähdimmekin puolilta päivin jonin kanssa Nevskii prospectille eli Pietarin pääkadulle. Ennen keskustaan lähtöä piti käydä paikallisessa pankissa ja apteekissa. Apteekki reissu oli siitä huvittava, että myyjä tulee avaamaan lasia ovea jonka takana tuotteet ja lasiovi kaatuukin suoraan naamaani, selvisin onneksi pienellä vekillä. Onhan se myyntikikka tietysti tuokin et murjotaan asiakas ennen kaupantekoa.

Lähdemme ensin ratikalla metroasemalla josta sitten pääsemmekin jo keskustaan mukavasti. Päätämme otta keskusasemalta taksin joka heittää meidät Nevskiille. Omasta mielestäni ainakin aika suolainen hinta tuo 600ruplaa alle parista kilometristä. Lähdimme kävelemään pitkin Nevskiä joka on täynnä baareja, kauppoja, hienoa arkkitehtuuria yms. Äkkiä spottasimmekin mukavan oloisen ravintelin johon menimme. Palvelua saimme englanniksi ja se oli hyvää. Söimme siinä hyvältä kuulostavat annokset ja kun tilaa annoksen niin yleensä lisuke pitää valita erikseen tai sitä ei tule ollenkaan kuten minulle tuossa kävi. sain vain pekoniin käärityn possupihvin jossa oli sieniä ja juustoa sisällä. Hyväähän se oli, varsinkin muutaman oluen seuralaisena.

Jatkoimme matkaa ja eksyimmekin haahuilemaan Stockmannille joka oli kyllä hintatasoltaan samaa luokkaa kuin suomessa. Mukaan tarttui pienet tietokonekaiuttimet jotka maksoivat vaivaiset 370ruplaa eli alle kympin. Stockan jälkeen menimme vielä toiseen ravinteliin ja tilasimme oluet. Paikka vaikutti tasokkaalta ja innostuinkin sitten vielä tilaamaan sellaista erikoisuutta kun kanansydämiä vartaassa sekä possun kylkeä vartaassa, ihan vain siksi että hinta oli naurettavat 100ruplaa per annos. Ja tulipahan nyt sitten maistettua sitä kanansydäntäkin joka osoittautui oikein maukkaaksi. Muutamat oluet siinä vielä meni jonka jälkee lähdimmekin jo kävelemään metroasemalle päin, josta suuntasimme supermarketin kautta asuntolalle päin. Matkaan tarttui zakuskaa ja joku pieni litrakas norripullo, pitäähän meidän nyt voida tarjota asuntolan asukkaille snapsit kun menemme tutustumaan.

Asuntolalla sitten törmäsimme yleisellä oleskelupaikalla porukkaan hyväntuulisia venäläisiä. Yksi puhuin hyvin englantia ja tulkkasi tarvittaessa. Aiemmin emme olleet ottaneet mitää kontaktia kanssa asukkeihimme, mutta muutamalla norrilla mursimme jään ja pian venäläisetki muuttuivat erittäin toverilliseksi. Vietimme sitten heidän kanssaan lauantai-illan tyypilliseen venäläiseen tapaan keran vodkan ja zakuskan. Ja otimme tottakai kohtuudella, olemmehan täällä edustustehtävissä.

Keli on täällä ollut periaatteessa jatkuvasti aurinkoinen tai ainakin lämmin, noin 15-20 astetta joten mikäs täällä on ollessa.

Kuvassa aito slaavikyykky sen synnyinseuduilta.